Olipa kerran ...

OLIPA KERRAN SUOMI

Tasavertaisuuden ja yhtäläisten mahdollisuuksien luvattu maa. Meille luvattiin tasa-arvo itse kunkin  iästä, sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautumisesta, uskonnosta, uskonnottomuudesta, ihonväristä, hiusten kiharuudesta, äidinkielestä, lompakon paksuudesta tai muusta erilaisuutta  - siis erilaisuutta, ei eriarvoisuutta!!! - synnyttävästä seikasta riippumatta.  

Hyvästi se Suomi.  Olet tullut tiesi päähän. Sinut on ensin pahoinpidelty ja nyt suunnitellaan hautajaisiasi.

Et voi levätä rauhassa!

Tämän muistokirjoituksen yllyke on se viimeinen pisara, että toisen asteen koulutuksen maksuttomuus päättyy siihen, kun oppija täyttää 18 v (sen kalenterivuoden lopussa). Ja että ylioppilaskirjoitukset tulevat maksullisiksi?? Voiko olla näin?? 

Ruuhkaa, stressiä ja pettymyksiä arvosanojen suhteen varmaan syntyy syksyisin, kun mahdollisimman moni yrittää suorittaa tutkinnon kesken valmistautumisensa.  Miten se sitten vaikuttaa nuorten tulevaisuuteen, jaksamiseen ja mielenterveyteen?  

Raha ei aina ratkaise! 
Eivätkä ihmiset sittenkään ole talouden ja elinkeinoelämän koneita tai rattaita. Eivätkä hyödykkeitä! Eikä heidän tärkein tehtävänsä ole kuluttaa!

ELÄMÄN TIVOLISSA

ELÄMÄN TIVOLISSA

 

kesäpäivä helottaa kauniina ja lämpimänä

käsi turvallisesti isän kädessä astun sisään portista

joka vie uuteen 

maailmaan, jossa en ole ennen ollut

 

niin paljon värejä, etteivät kotipellon kukatkaan

niiden loistoa voittaisi

 

nenään tunkeutuu uusia tuoksuja

jotka herättävät nälän 

makean tuoksu saa leukaperät kutiamaan ja 

yhtäkkiä suu on täynnä vettä

 

”haluatko hattaran,  tuon vaaleanpunaisen pilven”, kysyy isä

 ”se on sokeripilvi”

”haluan”, kirkkaat silmäni vastaavat

 

pieni juna puksuttaa korkealla ilmassa kulkevalla radalla

se on ihmeellistä

”mennäänkö?”

sieltä nähdään kaikki 

 

karuselleja, keinuja, kieputtimia

iso piha täynnä erilaisia koneita ja koreja

pyörivät, lentävät, säkenöivät

 ihmisiä enemmän kuin

olen koskaan samaan aikaan nähnyt

se pelottaa

puristan tiukasti isän hihaa

 

karusellin iloinen sointi kutsuu ratsastamaan

norsulla tai hevosella

kirahvilla tai aasilla – isän vierellä kuitenkin

 

vuosien päästä 

samasta portista

nyt käsi naapurin pojan kädessä

 

vaaran tuntu houkuttaa 

kieputin pyörittää ja pyörryttää

karusellin istuimessa tuntuu kuin lentäisi ilmassa

irti kaikesta

 

autoradalla törmäilemme nauraen 

naurutalon peilit vääntävät  olemuksen

pitkäksi, lyhyeksi, vinoksi

se naurattaa niin, että vatsaan koskee 

ja posket punoittavat ja  puutuvat 

 

 vedenneitojen kiljahdukset kertovat

polskahduksesta

ihailijan tarkka heitto on osunut 

 

vekkula

yksi askel ylöspäin kaksi takaisin 

ei auta, eteenpäin, eteenpäin

 

maailmanpyörän aitiossa istumme lähekkäin

ympyrän yläkehällä kauan

 

näkymä yli kaupungin kattojen, kauas merelle

herättää kaukokaipuun 

 

ennustajan kammiossa kuulemme

suuri onni odottaa

 

nuorena parina rakkaan kanssa

käsi etsiytyy käteen

 

huumaavaa menoa 

karusellit, kahvikupit, ylös, alas, ympäri ja taas yhteen

 

tunnel of love

onnen putkessa

vain rakas olemassa

kaikki muu häviää

 

esiintymislavalla

”You are My Destiny”

tanssia penkkien välissä

nuoruuden intoa ja iloa

 

rakkaan käsi kovettuu 

sanat särkevät sydämen

ilkeiden otusten kummitusjuna

noidat, luurangot, vampyyrit

ahdistelevat, satuttavat

 

haluan pois

taas tutun portin kautta 

kädessä lapsenlapsen lämmin käsi

 

samat karusellit

samat maailmanpyörät

samat hattarat

 

uudet vesiputoukset

uudet tulireet, rinkelit, raketit

uudet innostuneet naurut ja kiljahdukset

onni istua rauhassa katsomassa

nuoruutta ja riemua

 

haasteiden haaste 

ajo vuoristoradalla

 

en enää pelkää

en jyrkkää alamäkeä

en natisevan rakennelman romahtamista

turvana lapsenlapsi

tulevaisuuden toivo ja lupaus

 

maailmanpyörä pyörii

junat kulkevat

kaikki on hyvin

 

portilla katsahdan ylös

 

 

 

Valoa tunnelin päässä

Tämän tarinan yrittäjä haki ja sai apua.  

Kenenkään ei tarvitse selvitä vaikeuksistaan yksin!  

TARINA KIRJASTANI "YLI SUDENKUOPPIEN":

TUNNELIN PÄÄSSÄ EI NÄY VALOA – VAI NÄKYYKÖ?

 

”Mitä tässä enää voin tehdä? Helevetin helevetti. Kososen sahalle pitäis hakea tukkikuorma Puhoksesta. Se ois hyvä keikka. Mutta milläs haet, kun nafta ei riitä edes yhteen suuntaan. Jos pääsisin, voisin pyytää förskottia sen verran, että pystyisin heittämään keikan. Sillä saisin jo pahimmat nahkatakkijätkät pois niskasta pikavippejä perimästä. Pää on yhtä tyhjä kuin pankkitili. Kavereitten luottorajat on käytetty tappiin. Ja niinku mulla aina, kaikki kasaantuu. En voi pyytää apua Millaltakaan, kun se sai just eilen itse irtisanomisilmoituksen. Meidän perheen ansiot loppuu alta aikayksikön. Joudutaan sossun luukulle.  Lapset sanoo jo nyt, että niitä kiusataan, kun ei ole kunnollisia luistimia.

 

Jos olisin sattunut syntymään rikkaaseen perheeseen, voisin pyytää lainaa vanhemmilta, mutta mutsi ja faijakin kitkuttelee pienillä eläkkeillä. En mä niitä voi hermostuttaa.

 

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että mies on perheen pää ja se joka tuo leivän pöytään – ja vähän makkaraakin. Olenko mä enää edes mies?  Miten mä kehtaan kattoo itteeni peilistä.

 

Mä oon yrittänyt suojella Millaa ja lapsia huolilta ja murheilta.  Karhukirjeet ja perintäfirmojen postit oon yrittäny napata ennen kuin muut huomaa. Istuimen alla ne on, jos joku joskus kyselee perään. Siellä on mun arkisto.  Verottajan ja ulosottomiehen kirjeet tunnistaa jo päältä. Ei niissä koskaan mitään hyviä uutisia ole. Piiloon joutavat.

 

Jos nyt joudun kieltäytymään keikasta naftan puuttumisen takia, ei se olis eka kerta. Hitot, että se Shellin korttikin on suljettu.

 

Mitä mä teen, jos ulosottomies tosiaan toteuttaa uhkauksensa ja ulosmittaa ja myy tän auton, mun ainoon työkalun.

 

Mulla on niin monta, joiden elämästä mä oon vastuussa. Milla, Tessi, Juho. Niin ja siskot menettää hermot, jos mulle jotain sattuu, mutsista ja faijasta puhumattakaan.

Mä  oon aina halunnut hyvää ja aina auttanut muita.  Itelleni avun pyytäminen on vaikeaa. 

 

Toivottavasti kukaan ei näe mua just nyt tässä ja nyt. Kun iso mies itkee.

 

Tässäkö on ny loppu?   Sukellan pitkään mustaan tunneliin, josta ulospääsyyn on vain yksi tie: kallioleikkaus. Se on saatava näyttämää onnettomuudelta, muuten Milla ja muksut jää tyhjän päälle. Miten tässä näin kävi? Töitä oon puskennu ku hullu. 14 tuntia ei o tuntunnu missään. En oo mies enkä mikään, ku en pysty perheestä huolehtimaan.”

 

”Mikä hätänä”, kysyy vaimo ohjaamon oven avattuaan.

”Ei tässä mitään… Silmiä vaan kirvelee tää siitepöly ja muu”.

 

”Kari, tule alas. Mennään sisään ja jutellaan.  Olenhan minä jo pitkään nähnyt, että asiat ei ole oikeilla raiteillaan. Ja on niitä ulosoton ja verottajan kirjeitä tullut avattua – ilman sun lupaa.  Jos et halua puhua mulle, niin mennään vaikka yhdessä velkaneuvojalle.”

TULIVAT, NÄKIVÄT, VOITTIVAT!

TERVEHDYS

 Syksyllä 1990 alkanut toiminta jatkuu

päivitettynä

AIKAISEMMASTA TOIMINNASTANI JA HENKILÖHISTORIASTANI VOIT LUKEA SIVULTA "HISTORIAA" TAI TUTUSTUMALLA CV:HEN

    OLLAAN YHTEYKSISSÄ!

TOIMINNAN UUDET TUULET

Tämä blogisivusto jatkaa ylläpitäjänsä edellisen yrityksen Astute Consulting Ky:n. linjoilla. 

Voitte tutustua aikaisempaan toimintaani klikkaamalla yläpuolella kohtaa  "historiaa".

Tmi Astaterhikin aktivinen toiminta alkaa 2.1.2024.